 |
| NCR ei uskalla edes katsoa Kovis the Pupua silmiin. |
Pelailen Fallout New Vegasia uusiksi, koska se on aivan älyttömän hyvä peli. Ja koska viimeksi jäi nyppimään, etten uskaltanut hypätä Caesarin puolelle. Tällä kertaa I'm Legion through and through! Viimeksi hahmollani oli myös niin korkea karma, että paatuneinkin koiranpennunpotkija lakosi itkien hänen jalkoihinsa ja ryhtyi saman tien papiksi. Päätin siis, että nyt olen todella ilkeä.
 |
| PimpBoy 3Billion, bitches! |
No, kuten kuvasta näkyy, eihän se aivan putkeen mennyt. Mistä tätä karmaa oikein tulee? Yritykseni olla pahis on aivan säälittävä.
Mitä, follower-jonka-pitäisi-mennä-hissikuiluun-nyt-aivan-ehdottomasti, etkö halua mennä hissikuiluun? Ei hätää, juoksen vartin ympäriinsä keksiäkseni sinulle jonkin mukavamman ratkaisun! Koska olen juuri niin paha! Pystyn tekemään julmia päätöksiä vain, jos quest niitä minulle selkeästi tarjoaa. Liian usein mahdollisuudet ovat a) tee tämä kiinnostava juttu ja ota tuosta taas läjä karmaa ja b) ole pahis ja jätä tekemättä, hahaa, missasit varmasti jotain jännää. Haluan olla paha, en laiska ja välinpitämätön!
 |
| Joillekin se saattaa tarkoittaa ihmisten naamojen mätkimistä sisään lekalla. |
Hahmoni käyttää pelkästään unarmedia ja melee weaponsia, koska tylsästi aina ammuskelen tällaisissa peleissä, ja halusin nyt kokeilla jotakin uutta. Toimii yllättävän hyvin: laahaudu siksakkia vihollisen luo imien hirveät määrät luoteja, koska et alussa hoksannut, että agility vaikuttaa myös juoksunopeuteen, ja ala mäiskiä. Erilaisia unarmed- ja meleeaseita on kiitettävä määrä, etenkin Gun Runners Arsenalin kanssa.
 |
| Onpas tämä kypärä kuuma, odotas kun vaihdan barettiin... |
Parasta minusta on löytämisen riemu ja hyvin laaditut questit. Kun ryntäilen nyrkit viuhuen sinne tänne erämaassa, luotan koko ajan täysillä siihen, että kohta tulee jotain siistiä vastaan. Eikä luottamusta petetä. Questeja löytyy muurahaisten tappamisesta kannibalismiin käännyttämiseen ja valokuvaamisesta seksirobotin etsintään. Uniikkeja aseita pelissä on kaikkea eeppisyyden ja hysteerisen naurukohtauksen väliltä: tällä hetkellä suosikkini ovat Pushy ja Embrace of the Mantis King. Huumoria pelistä ei puutu, siitä kertoo jo tämänhetkinen matkakumppanini Lily. Hän on herttainen isoäiti, joka on erinäisten sattumien kautta epäonnekseen muuttunut supermutantiksi. Kaiken lisäksi hänellä on skitsofrenia.
Grandma's got a present for you!
 |
| Pitänee sitten alkaa mätkiä tällä tikulla, jonka päähän sidoin metalliromua. |
Huumori tasapainottuu kyllä tehokkaasti maailmassa seikkaillessa. Etenkin maanalaiset tunnelit ovat tunnelmaltaan usein klaustrofobisen ahdistavia. Viholliset hyppivät karmaisevasti karjuen sieltä täältä, ruumiita on vaikka millä mitalla eikä ansoissakaan ole usein säästelty. Kauhupelejä pelanneille tämä on varmasti ihan naurettavaa, mutta minulle, joka eläydyn peleihin aivan liian vahvasti ja säikyn muutenkin kaikkea mahdollista, tunnelma on koko ajan kutkuttavan jännittävä. Tämän takia ehdottomasti pelin parasta antia on vaulteissa seikkailu. Ne ovat aivan karmivia, mutta samalla niin mielenkiintoisia. Ja sitten hypin pitkin seiniä, kun rotta hyppää nurkan takaa. Kyllä, olen naurettava, mutta ainakin nautin peleistä täysillä!
 |
| Näyttääpä houkuttelevalta, tuonne on kyllä ehdottomasti rynnättävä sen enempää miettimättä! |
Steamin kesäaleista tuli napattua kaikki lisärit New Vegasiin, ja olivat kyllä nappiostos. Old World Blues erityisesti on todella hyvä, koska kukapa ei tykkäisi metsästää aivojaan takaisin. Lonesome Road on juuri sitä, mitä nimi sanoo. Minulle tuli ihan oikeasti pohjattoman yksinäinen olo sitä pelatessa. Tunnelma on siis todella onnistunut, tarinakin kiehtova. Kokemus oli kuitenkin niin raskas, etten ikinä jaksaisi pelata sitä uudestaan. Dead Moneyn tarina on todella kiinnostava, ja tykkään ihan älyttömästi uusista followereista, joita siinä löytyy kolme kappaletta. Jokainen on aivan omanlaisensa persoona, ja kun sanon omanlaisensa, tarkoitan todella
omanlaisensa. Erityisesti Christinen kanssa olemme ihan BFF. Itse asiassa Dead Moneyn tarina minulla on tällä hetkellä vielä kesken. Honest Heartsia en ole vielä ehtinyt kokeilla lainkaan. Gun Runners Arsenalissa tulee kivoja uusia aseita ja ammuksia. Courier's Stash taas otti minua ihan tolkuttomasti aivoon. En halua pelin alussa peliä huomattavasti helpottavia tavaroita! Siellä ne varmaan lojuvat Doc Mitchellin lattialla vieläkin.
 |
| Antaa tulla vaan, Kovis the Pupu ei pelkää! Paitsi jos olet viaton, silloin en varmasti lyö! |
Ai miksikö hahmoni nimi on Kovis the Pupu? Eiköhän se tullut tässä tekstissä aika hyvin jo selville. Hän on Kovis, koska mättää kaikkia turpaan. Mutta hän ei vain kykene olemaan paha, vaikka kuinka yrittää. Sisimmässään hän on Pupu.
