Beyond Good & Evil

Olen nyt jotenkin jämähtänyt pelaamaan taas vain vanhoja pelejä. Koneeni on alle vuosi sitten koottu mörssäri, jolla pyörisi mikä tahansa peli huippugrafiikoilla, mutta tyytyväisenä naksuttelen yli kymmenen vuotta vanhoja pelejä ja mietin, että vitsi että nämä grafiikat ovat varmaan näyttäneet hienoilta silloin kymmenen vuotta sitten. No, onneksi on tulossa sellaisia pelejä kuin Witcher 3, Dragon Age: Inquisition, Far Cry 4 ja Borderlands: The Pre-Sequel, joten koneeni pääsee kyllä vielä tositoimiin.

Jossain alessa taas huomasin kiinnostavalta näyttävän pelin, ja hetken googlauksen jälkeen vakuutuin, että se kannattaa ostaa. Beyond Good & Evil on suhteellisen tuntemattomaksi jäänyt, huonosti myynyt peli, joka sai kuitenkin kriitikoilta hyvät arvostelut (metascore 86). Ei siis muuta kuin keppi käteen, vihreää huulipunaa huuliin ja moukuttamaan vihollisia!

Jade ja Pey'j. Aww, katsokaa nyt niitä.

Pelin päähenkilö Jade asustelee Pey'j-setänsä ja orpolapsilauman kanssa majakassa. Maailmaa nuijinut sota leviää lopulta heidänkin kotikonnuilleen, kun DomZ-oliot hyökkäävät. Alpha Sections -niminen ryhmittymä väittää taistelevansa avaruusolioita vastaan ja suojelevansa ihmisiä, mutta todellisuus on toinen. Salainen IRIS-agenttipoppoo palkkaa Jaden hiippailemaan ympäriinsä ja valokuvaamaan todisteita Alpha Sectionsin hämäristä toimista. Pelin asetelma ja juoni ovat mielenkiintoiset, ja pelissä on muutama todella siisti ja yllättävä juonenkäänne. Hahmot ovat aivan ihania ja ikimuistoisia. Erityisesti Pey'jiin ei voi olla kiintymättä. Just put the thingamajig back in the whatchamacallit. Myös myöhemmin kuvioihin tuleva Double H on hillitön. D. B. U. T. T. Don't Break Up The Team!

Mielenkiintoiset leirit teillä.

Peli koostuu hiiviskelystä, vihollisten mättämisestä sekä kevyistä puzzle-elementeistä. Välillä kaahaillaan veneellä. Itse olisin kaivannut enemmän turpiinvetoa ja vähemmän piileskelyä, mutta toimi tämä näinkin. Kentistä etsitään erilaisia eläinlajeja valokuvattavaksi, mistä saa palkkioksi rahaa ja helmiä, joita tarvitaan aina välillä tietty määrä pelissä etenemiseen. Idea on hauska ja omaperäinen, sillä ympäristöä tulee tarkkailtua eri tavalla. Lisäksi tuli hienot Bioshock -fibat, kun ensimmäisenä vihollisen nähdessään vetäisi taskusta esiin kameran. Täytyy kyllä myöntää, että pariin kertaan menetin ihan totaalisesti hermoni tämän pelin kanssa, kun hiippailutehtävät venyivät liian pitkiksi ja varomatonta agenttia kohtasi kuolema kerrasta levyiksi -periaatteella. Onneksi peli antaa aina yrittää uudestaan aivan lähistöltä, joten pitkiä pätkiä ei koskaan joudu pelaamaan uudelleen.

Onneksi robotti ei tajua kurkistaa kulman taakse.

Lopussa tulee ihan törkeä, yllättävä ja sairaan siisti juonenkäänne. Törkeä siksi, että heti sen jälkeen pyörivät lopputekstit. Kaiken kukkuraksi niiden jälkeen tulee vielä uusi jäätävä juonenkäänne, ja sitten peli todellakin loppuu. Peli on tyyliin "ai niin muuten unohdinko mainita että olet sapelihammastiikerilohikäärme jolla on moottorisaha joka ampuu laseria" ja sitten vain loppuu (huom. ei pelin todellinen juonenkäänne, sori). Beyond Good & Evil 2:n on vahvistettu olevan kehitteillä jo 2008, mikä on vähän huolestuttavaa, mutta 2014 kehittäjä on taas vahvistanut työskentelevänsä pelin parissa. Toivottavasti kakkososa saadaan valmiiksi, sillä ehdottomasti haluan tietää, mitä Jadelle, Pey'j:lle ja Double H:lle tapahtuu.

Baldur's Gate II: Enhanced Edition

Varoitus: Tämä on erittäin sekava fangirl-sepustus, josta et luultavasti saa mitään järkevää irti, jos oikeasti haluat tietää jotakin tästä pelistä.

Läpäisin Baldur's Gate 2:n joitakin päiviä sitten. Steam kellotti peliajaksi 113 tuntia. Olen nyt useamman päivän miettinyt, mitä ihmettä kirjoittaisin tästä pelistä, mutta pää ja takki ovat edelleen tyhjät. Aloitetaanko vaikka siitä, että Baldur's Gate 2 on luultavasti paras koskaan tehty peli? Ensimmäisestä Palturin Porttia pelatessani olin aivan myyty taktisen taistelun, kiinnostavan juonen, ihastuttavien hahmojen ja hahmonluonnin ja tutkimisen vapauden edessä. Oli vaikea uskoa, että kakkososa voisi siitä enää parantaa. Silti heti kakkosen ensimetreillä jo tiesi, että ei jumalauta, tämä on jotain aivan ainutlaatuista. Tehkäämme siitä virallista: minun mielestäni Baldur's Gate 2 on paras peli koskaan! Tämä on aika paljon sanottu henkilöltä, jonka parhaat pelit top 10 -listalla on n. 30 peliä.

You point, I punch.

Alussa etsitään pari tuntia ulospääsyä vankilasta, missä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta kun lopulta löydät tiesi ulos ja olet keskellä valtavaa Athkatlan kaupunkia, tunne on uskomaton. Vielä uskomattomammaksi sen tekee se, että eräs rasittava ystäväsi ryöstetään pois sinua ärsyttämästä. Viimeistään, kun lähdet tutkimaan Athkatlaa ja tajuat sen olevan aivan valtava ja aivan täynnä mielenkiintoisia paikkoja ja tehtäviä ja hahmoja, on aivan pakko mennä HLTB:iin ja kirkua riemusta. Näin pitkiä pelejä ei varmaan enää koskaan tehdä. Eikä näin hyviä. Aaaaaaaaa.

Rasaad yn Bashir ♥

Varoitus: älä lue eteenpäin, jos hillitön fangirliys on sinusta pelottavaa, koska saatoin fangirliytyä joihinkin hahmoihin hieman liikaa.

Sitten ei muuta kuin kiertelemään maita ja mantuja ja suorittamaan tehtävistä tärkeintä: etsimään kuumimmat miehet partyyn... ei kuin siis pelastamaan maailmaa tietysti. Pidin useita eri followereja mukana pelin eri vaiheissa tehdäkseni heidän questinsa, mutta loppupeleissä oli täysin selvää, ketkä olivat partyssani: Lady Dzonne (chaotic good half-elf beastmaster), Keldorn (hän on kyllä aika vahvasti varattu, mutta ah, I pledge my service, and my life if need be), Minsc (koska Minsc on paras pelihahmo koskaan, ja Boo toiseksi), Haer'Dalis (koska saatoin käskeä hänen kävellä ympäriinsä vain kuullakseni hänen kertovan olevansa readier than a red-cheeked maiden, my friend), Rasaad (koska ehdottomasti piti päästä romanssaamaan hänet ja hän on muutenkin niin siisti hahmo) ja Jan Jansen (at your service! Jan ei ehkä ole Athkatlan kuumin sinkku, mutta rakastan häntä yli kaiken). Tykkäsin kyllä myös Anomenista, mutta kyllästyin, kun hän valitti n. 10 minuutin välein siitä, etten mennyt pelastamaan lasta lohikäärmeeltä, vaikka varsin hyvin tiesi että olimme vittu yrittäneet jo kaksi kertaa emmekä nyt vain saatana pärjänneet.

Hahmojen väliset keskustelut ovat ihan timanttia. Etenkin, jos niihin liittyy mitenkään Jan Jansen.

Pelasin default-vaikeusasteella, joka on hieman alkuperäistä Baldur's Gate 2:sta helpompi. Olin silti välillä ihan pulassa. Taisteluita voi lähestyä ihan tajuttoman monella eri taktiikalla. Etenkin tiettyjen taikojen käytön opetteleminen helpotti taisteluita ihan älyttömästi. Poppoossani ei ollut lopulta lainkaan hyvää clericiä, mikä vaikeutti asioita välillä huomattavasti, mutta aina jotenkin selvittiin. Jos jäin johonkin taisteluun pitkäksi aikaa jumiin, aloin kehittää hillittömiä taktiikoita (joidenkin mielestä huijausta, minun mielestäni nokkeluutta!) Yksi käyttökelpoisimmista oli cloudkillin heittäminen vihollisten näkökentän ulkopuolelta. Näin kaatui eräskin mahtava lohikäärme... sankarillisuus suorastaan väreili ilmassa. Kinkkisimmistä maageista selvisi yleensä lähettämällä viattomia summonparkoja yksi kerrallaan huoneeseen koppaamaan taikurien vahvimmat loitsut, minkä jälkeen heidät oli helppo hakata palasiksi. Ja vihdoinkin pääsin hyötymään ala-asteaikojen habbohotel-notkumisesta, sillä ovipeelous on todella vahva taistelutaktiikka! Viholliset eivät jostain syystä osaa nimittäin avata ovia. Eipä sitten muuta kuin lurettamaan niitä yksi kerrallaan ovesta sisään, ovi selän takana kiinni ja vihollinen levyiksi. Sitten seuraava sisään ja niin edespäin. Tämä taktiikka tunnetaan myös nimellä "seuraava potilas!" -taktiikka.

Pelasin minä välillä kunnollakin.

Tuo valopallo on Keldorn. Muut odottelevat kiltisti käytävässä.

No okei, en. Kun sain Keldornille 100 % magic resistancen ja -10 AC:n, peli meni ihan pelleilyksi. Keldorn meni edellä ja veteli kaikki vastustajat matalaksi yksinään, kun muu porukka odotteli kartan toisella puolen. Kaikki kulminoitui siihen, kun Keldorn lopulta soolosi Jon Irenicuksen ottamatta yhtään damagea. Siinä tilanteessa olisi varmaan pitänyt hävetä, mutta en ehtinyt, kun nauroin niin paljon. Taistelut vaikeutuivat huomattavasti Throne of Bhaalissa, jossa otin jatkuvasti pataan niin että soi. Erityisen hankala oli Draconis, jonka lopulta luretin törkeästi spike trappiin (saman tein lopulta koko pelin loppubossille, spike trapit ovat ihan törkeän op). Vaikeuksia oli myös Balthazarin kanssa. Yritin sitä taistelua n. 10 kertaa, kunnes ragequittasin. Seuraavana päivänä menin sen ensiyrittämällä. En vieläkään tiedä mitä tapahtui, koska en edes vaihtanut taktiikkaa välissä. Kävin myös tutkimassa Watcher's Keepin, joka oli todella hieno ja kiinnostava paikka (Legend of Grimrock much?) ja siellä kamppailin Demogorgonin kanssa KAUAN. Lopulta googlasin apua, kävin ostamassa Pierce Shield -spellin ja pistin hänet matalaksi.

Janilla on ihan parhaat jutut. Jos pelaat BG2:n ilman häntä, olet menettänyt n. puolet pelin sisällöstä.

Juoni on todella kiinnostava ja menee niin syvälle ihmisyyden syövereihin, että kaunokirjallisuus kavahtaa. Lisäksi joka paikka pursuaa jännittäviä questeja ja tutkittavaa. Eeppisten aseiden ja tavaroiden löytäminen tuntuu joka kerta aivan mahtavalta. Tästä ei peli parane. Sori, kaikki pelifirmat, turha yrittää.

Haluan lopuksi antaa erityismaininnan Cespenarille, joka on a good servant, oh yes! sekä Lilarcorille, koska olisi niin siistiä, jos häntä voisi dual-wieldata.