Opiskelu haittaa pelaamistani. Zeldan sentään sain viimein läpäistyä. Tätä tuli pelailtua silloin tällöin, pääasiassa reissun päällä, kun ei ollut tietokonetta tarjolla. Ehdottomat suosikkizeldani ovat Oracle of Ages ja Oracle of Seasons, joita pelasin ala-asteella pakkomielteisesti. Muistan, että ne olivat erittäin pitkiä ja vaikeita, enkä ole varma, voitinko lopulta koskaan edes viimeisiä possuja. Lähdin pelaamaan Link Between Worldsia tällä asenteella, ja toki petyin. Eihän tämä ole vaikea! Moni possu levisi käsiin ensiyrittämältä, lopputaistelukin meni kolmannella yrityksellä helposti. Vain pari kertaa jumitin jossakin pulmassa ihmettelemässä, mitä pitäisi tehdä (jostain syystä en ikinä tajunnut sulautua seiniin, mikä on ihan ymmärrettävää, koska se nyt vain sattui olemaan koko pelin idea). Muistamani nälkävuoden pituisilta tuntuneet luolastot oracleista olivat vaihtuneet vartissa läpäistäviin kolosiin! Mitä tämä on?
 |
| 2d-3d-leikittely oli kyllä saatu toimimaan erinomaisesti. Kuvassa myös olohuoneemme lamppu. |
Päästyäni yli hirveästä järkytyksestäni peli alkoi maistua. Link Between Worlds on taattua zeldalaatua. Se tuntui silti auttamatta lyhyeltä ja kepeältä välipalalta. En kyllä nyt mitenkään osaa sanoa, olivatko sarjan aiemmat pelit oikeasti vaikeampia, vai olinko lapsena vain ihan tolkuttoman paska pelaaja. Silläkin, että oraclejen läpäisy vei aikanaan kymmeniä tunteja kauemmin kuin tämän nyt, saattaa olla jotain tekemistä sen kanssa, etten osannut silloin juuri englantia. Link Between Worlds hyödyntää 3DS:n kolmiulotteisuutta todella näppärästi. Yleensä pelaan kaikkea 3d pois päältä, koska päätäni alkaa muuten särkeä, mutta tässä halusin pitää syvyysvaikutelman päällä. Luolastoista on tehty monikerroksisia, ja hankaliin paikkoihin päästään imeytymällä seinään ja kävelemällä tyynesti sitä pitkin toiselle puolen kuilua. Kikka on uusi ja ovela, ja tykkäsin siitä.
 |
| Ravio, sinä pihi paskiainen ♥ ja olohuoneen lampun comeback. |
Suurin uudistus minulle oli kuitenkin tavaroiden haaliminen. Aiemmissa osissahan joka luolastosta on saanut aina uuden tavaran, jolla läpäisee juuri sen luolaston, sen luolaston possun ja jolla pääsee raivaamaan tien seuraavaan luolastoon. Nyt kaikki tavarat vuokrataan tai ostetaan vapaavalintaisessa järjestyksessä Raviolta, joka on nyt yksi suosikkipelihahmojani. Vuokratut tavarat menettää kuollessa. Itse tienasin rahaa perinteisesti nurmikonleikkaajana, kivienheittelijänä ja ruukkujensärkijänä hirveällä grindauksella ja ostin kaikki tavarat itselleni enkä vuokrannut mitään. Näin tätä peliä varmasti oli tarkoituskin pelata. Lopussa minulla oli ihan tolkuttomasti rahaa, jolla ei tehnyt mitään. Tavaroiden ostamisen myötä myös kaikki pelin luolat ovat pelattavissa vapaavalintaisessa järjestyksessä, joka on minusta täysi skandaali. Tuntui, että luolista oli pitänyt ottaa pituutta ja haastetta pois, jotta niissä kaikissa voisi pärjätä niin pelin alussa kuin lopussa.
 |
| Lopun juonenkäänteet ovat todella hurjat eivätkä lainkaan odotettavissa. |
Spoiler alert: lopussa maailma pelastuu, kiitos Linkin, joka saa triforcea koskettamalla toivoa mitä vain, ja hän tietysti toivoo vitusti rahaa ja muijii... ei kun siis maailman pelastumista. A Link Between Worlds on viihdyttävä peli, ja ehdottomasti hyvä peli, mutta ei pärjää minun kirjoissani sarjan aiemmille osille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti