Far Cry 3

Tämä teksti alkaa ihan samalla tavalla, kuin melkein kaikki aiemmatkin: en ole pelannut sarjan aiempia pelejä ja ostin tämän jostakin hyvästä alesta hetken mielijohteesta. Meillä oli juuri silloin lanit, ja kaverini tokaisi: "mä en ymmärrä tota sun pelien ostelua!" Myönnän, että minulla on vähän liikaa pelejä, joita en ole ehtinyt pelata, mutta halpojen pelien ostelu vain siksi, että huvitti, johtaa usein ihan mahtaviin lopputuloksiin. Niin kävi nytkin. Far Cry 3 oli ympäristöltään ja juoneltaan kiinnostava, suurimman osan aikaa jännittävä, mutta pääasiassa kuitenkin hauska kokemus. FPS-kokemukseni rajoittuu Fallout 3:een & New Vegasiin ja kahteen Borderlandsiin, joten vähän jännitti, osunko mihinkään. Valitsin kuitenkin keskimmäisen vaikeustason, mikä osoittautuikin hyväksi valinnaksi. Ajoittain peli oli haastava, mutta ei missään kohtaa liian vaikea.

Pelin alkupuolella tuli pysähdeltyä ihan vain ihailemaan upeita maisemia.

Pelin päähenkilö on Jason Brody, ja kyllä, minulla (ja etenkin vierestä seuranneella poikaystävälläni) oli vaikeuksia olla jatkuvasti huutelematta JASON! JASON! Jasonin lomareissu kavereiden kanssa menee pieleen, kun heidät otetaan vangiksi. Heti pelin alussa toki juokset henkesi edestä pakoon viidakon sydämeen luotien viuhuessa joka puolella. Itse olin siinä kohtaa jo ihan myyty (kuten olen aina kaikissa peleissä ilmeisesti, kun blogiani lukee taaksepäin). Jasonin täytyy toki pelastaa kaverinsa, mutta mitä ihan tavallinen koulupoju mahtaa merirosvoille? Onneksi merirosvoja vihaava rakyat-heimo ottaa hänet huomaansa, tatuoi käden, aseistaa ja lähettää matkaan. Peli on samalla tarina Jasonin kasvamisesta aikuiseksi. Olin odottanut pelkkää FPS-rymistelyä, mutta Far Cry 3:ssa on oikeasti hieno ja kiinnostava tarina.

Tässä todiste erinomaisista parkkeeraustaidoistani.

Koska pelasin vähän aikaa sitten Ubisoftin toisen pelin, Assassin's Creed nelosen, suorastaan häkellyin alkuun yhtäläisyyksistä. Alueita avataan kiipeämällä radiomastoihin (ja houkutus tehdä leap of faith on ihan hirveä), crafting-systeemi on molemmissa peleissä käytännössä täysin sama ja molemmat sisältävät reilusti hiippailua. Toisaalta ei kannata muuttaa sellaista, mikä toimii. Far Cry 3 yllätti hiippailumäärällään. Vihollisten hallussa olevien tukikohtien valtaaminen on pelissä tärkeässä asemassa, ja jos kaikki viholliset saa tukikohdasta tapettua heidän huomaamatta Jasonia, saa huomattavan ekspabonuksen. Ei siinä mitään, mutta totesin olevani ihan kammottavan surkea hiippailija tässä pelissä. En tiedä miksi, koska esim. Dishonoredissa minulla ei ollut ongelmia. Sneak missionini päättyivätkin yleensä siihen, että ammuin kaikkia todella salamyhkäisesti haulikolla naamaan.

Grafiikoihin on panostettu.

Tukikohtien valtaaminen avaa sivutehtäviä, joita on neljää tyyppiä: juonelliset sivutehtävät (älkää tehkö sitä, missä pitää valokuvata kuolleita merirosvoja, sen loppu on jäätävä), metsästystehtävät, wanted deadit ja supply dropit. Metsästyshommat ovat siitä tärkeitä, että eläinten nahoista voi tehdä lisää nyssäköitä ja pussukoita, joissa kantaa tavaraa. Tehtävät ovat joskus aika kuumottavia, kerrankin piti mennä tiheään viidakkoon ja tappaa neljä leopardia pelkällä jousipyssyllä, mitään muuta ei saanut käyttää. Villieläimet ovat pelissä muutenkin ihan oma lukunsa. Tiikerit tai krokotiilit voivat hypätä kimppuun aivan yllättäen, ja tekevät vieläpä huomattavaa vahinkoa. Sain pari kertaa melkein sydänhalvauksen, ja niin saivat kyllä varmaan kaikki, jotka kuulivat kiljaisuni. On myös todella humoristista, kun yrität hiipiä vihollistukikohtaan, ja yhtäkkiä tiikeri puraisee persauksista ja koko tukikohta alkaa räiskiä kohti. Wanted dead -tehtävissä pitää käydä tappamassa viholliskomentaja veitsellä huitaisemalla, mikä on välillä vähän haasteellista, kun sillä pirulaisella itsellään on haulikko. Ehdottomasti hauskimpia tehtäviä mielestäni olivat kuitenkin supply dropit, joissa pitää tietyn ajan sisällä kaahailla tietty reitti. Paras suoritukseni oli hirveän sähläyksen jälkeen lentää ilmaan ja laskeutua suoraan maaliin katon kautta pyörähtäen. Mönkijällä.

Tyttöystävä ei aina arvosta Jasonin menoa.

Tukikohtien valtaaminen ja sivutehtävät ovat vapaaehtoisia, ja niistä jaksoin tehdä noin puolet. Pelin läpäisyyn meni n. 22 tuntia, joten jos tekisi kaiken vapaaehtoisen, tuohon saisi useamman tunnin vielä lisää. Lisäksi löytyy toki hirveä määrä kaikkea keräiltävää, joita en jaksanut yhtään ruveta etsimään. Tekemistä siis riittää. Suosittelen Far Cry 3:sta kaikille, vaikka ei niin räiskinnöistä tykkäisikään, sillä tämä peli on paljon enemmän kuin pelkkä räiskintä. Sitä paitsi huomasin alkavani tykätä räiskimisestä. Etenkin loppua kohti päätehtävät menevät ihan hillittömän hauskoiksi, kun kaikki vain räjähtelee ympärillä ja meno on ihan mahtavaa. Pelissä on myös useita mieleenpainuvia hahmoja, joista tunnetuin on varmasti Vaas. Oma suosikkini oli kuitenkin Sam, joka tulee mukaan vasta pelin loppupuolella. Klikkasin saman tien Steamin toivelistalle Far Cry 3: Blood Dragonin, jota on myös kehuttu paljon. Ehkä löysin nyt sisältäni pienen räiskijän.