Tuosta ei otsikko enää sekavammaksi mene! Huomasin tänä aamuna, että Walking Dead 2 oli saanut uuden jakson. Hurraa! Pitihän se päästä pelaamaan saman tien. Näkyy muuten olevan nyt alennuksessa Steamissa, joten kannattaa käydä se sieltä nappaamassa, jos et vielä ole sitä tehnyt. Itse ostin pelin heti, kun se oli mahdollista, koska rakastin ensimmäistä Walking Deadia yli kaiken. Yritän tässä jutustella pelistä yleisellä tasolla, joten spoilereita ei tarvitse pelätä. Paitsi jos et ole pelannut ensimmäistä Walking Deadia, sen tapahtumista en voi olla höpisemättä.
 |
| Oh Lee, how we miss you... me and Clem both. |
Kun Lee mainitaan pelissä, tulee tippa linssiin välittömästi niin päähahmolle Clementinelle kuin pelaajallekin. Onneksi peliin on laitettu kohtia, joissa Leestä saa kertoa muille hahmoille ja muistella, kuinka hyvä mies hän oli. Se on terapeuttista. Lee on ehdottomasti yksi parhaita pelien päähahmoja ikinä (no, Geralt voittaa tässä nipin napin). Kun kuulin, että kakkosessa pelataan Clemillä, en tykännyt ajatuksesta. Eikö olisi outoa pelata lapsella? Ja mitä Clem muka mahtaa walkereille? Ensimmäisen episodin aikana aloin jo tottua ajatukseen, ja viimeistään tämä toinen vakuutti minut. Clemillä on ilo pelata. Monessako videopelissä saa pelata lapsihahmolla? Asiat pääsee näkemään vähän erilaisesta näkökulmasta. Clem ei koskaan ole niin pahassa hengenvaarassa muiden ihmisten kanssa kuin aikuinen olisi, sillä aika harva lopulta tappaisi lasta. Sen lisäksi hän osaa puolustaa itseään ihan hyvin. Kiitos siitä Leelle... voi, Lee...
 |
| Maailma on julma. |
Ykkösepisodissa oli pari niin inhottavaa kohtaa, ettei niitä meinannut kestää (tämä ei ole välttämättä negatiivinen asia). Se myös eteni vauhdikkaasti ja marssitti estradille sellaisen määrän uusia hahmoja, että perässä oli vaikea pysyä. Tämä toinen episodi oli selvästi parempi. Tapahtumien välissä oli enemmän rauhallisia hetkiä, joina sai keskustella hahmojen kanssa, käppäillä ympäriinsä ja ihan vain sulatella tapahtumia. Kyllästyä ei silti ehtinyt, sillä toimintakohtaukset jaksottivat tarinaa hyvin. Hahmoista alkaa jo välittää, ja juoni tiivistyi huomattavasti. Episodit kestävät noin 1,5 tuntia per kappale, ja tämä vetäisi mukaansa niin, että olin ihan tyrmistynyt, kun se jo loppui. Päästiin jo hyvin lähelle ensimmäisen pelin laatua. Ja se on todella paljon se, koska minusta Walking Dead on ehdottomasti yksi parhaita pelejä koskaan, jos ei jopa paras.
 |
| Zombit eivät ehkä ole kovin älykkäitä, mutta varmasti olet itsekin joskus yrittänyt työntää ovea, jota pitäisi vetää. |
Olen nyt todella innoissani tästä. Tarina jäi jännittävään paikkaan, ja episodin lopussa näytetyt teaserit olivat ihan älyttömän siistejä. En tiedä, miten jaksan odottaa seuraavaa osaa! En kyllä tiedä, miten jaksan odottaa myöskään Wolf Among Us:n kolmososaa, tai Tales from the Borderlandsia, tai Game of Thrones Season 1:stä... Telltale Games on parasta ikinä. Taas tuli tällainen kunnon fangirl-avautuminen, mutta kun tykkään kaikesta niin paljon! On se ainakin parempi kuin inhota kaikkea ja valittaa koko ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti