Padiongelmia: Dark Souls ja Monaco

Dark Souls: Prepare to Die Edition ei todellakaan ollut alkuun nimensä veroinen. Kuten viime tekstissä kerroin, ensimmäinen ragequit tuli jo ihan käsittämättömän ärsyttävän Games for Windows Live -systeemin kanssa. Säädimme poikaystäväni kanssa hirveällä raivolla varmaan tunnin, ennen kuin löysimme ne oikeat tunnukset, joille juuri tämä peli oli rekisteröity. Emmepä tienneet, että siitä se hupi vasta alkaisi. Dark Soulsia suositellaan aina pelattavan padilla, joten tietysti halusin näin tehdä. Se vain oli tehty niin hankalaksi, että normaaleilla hermoilla varustettu ihminen ei siihen kykene. Poikaystäväni on onneksi hullu, joten hänen latailtuaan ties mitä viruks... siis modeja koneelleni pääsin vihdoinkin aloittamaan. Katsoin piiitkän alkuvideon ja löin vetoa poikaystäväni kanssa, kauanko menisi, ennen kuin kuolisin ensimmäisen kerran. Hän veikkasi 10 minuuttia, mistä olin kovasti otettu. Veikkaus meni pahasti pieleen, koska pitikin säätää vielä ainakin toinen tunti. Alkuvideon jälkeen peli nimittäin kaatui. Sain tämän takia luoda hahmoni kolme kertaa ja katsoa kyseisen jumalattoman pitkän ja nopeasti tylsäksi käyvän alkuvideon uudestaan ja uudestaan, sillä sitä ei jostain käsittämättömästä syystä voinut skipata. Lopulta pääsin kuitenkin juoksentelemaan vankityrmään, jossa totesin kamerakontrollit hyvin kömpelöiksi. Hetken säheltämisen jälkeen hoksasin, että jos käännän tattia vaaka-akselilla, kuvakulma pyörii pystyakselilla. Heh-heh. Siinä vaiheessa julistin, että Dark Soulsin PC-käännös on niin umpisurkeasti tehty, ettei se ansaitse tulla pelatuksi, ja menin katsomaan telkkaria. Poikaystäväni oli kuitenkin päättänyt, että minun on aivan pakko pelata Dark Soulsia, ja sääti hiki hatussa vielä varmaan tunnin kannustavien kommenttieni voimalla ("anna nyt vaan olla, ei siitä kuitenkaan mitään tuu" yms.)

Muahhahhaa! Olen Rontti Fuckin, eikä PC-käännöksen surkeudella ole mitään tekemistä nimeni kanssa!

Lopulta homma lähti oikeasti toimimaan. Otin rohkaisuryypyn punaviinillä ja lähdin matkaan. Hahmoni on thief, koska rosvot saavat heti alussa kaikki tavalliset lukot avaavan master keyn, mikä kuulosti mielestäni erittäin hyödylliseltä. Painellen kömpelösti koko ajan vääriä nappeja (koska en ole pelannut mitään padilla vuosikausiin) rymysin eteenpäin. Ensimmäiselle bossille tullessani ryntäsin toki heti miehekkäästi pakoon, mikä osoittautuikin hyväksi taktiikaksi, sillä pääsin hetken kuluttua hyppäämään selustasta sen kimppuun. Tai olisin päässyt, ellen olisi jäänyt ihmettelemään liian pitkäksi aikaa ("siis mikä toi RB näistä napeista nyt olikaan?") Bossi kahmaisi minut piilopaikastani ja kiljuin niin kovaa, että tänään saa taas odotella häätöilmoitusta. Myös portaita alas vierinyt iso kivi aiheutti saman reaktion. Poikaystävänikin säikähti ihan jumalattomasti - ei kiveä, vaan huutoani. Yllätin kuitenkin itsenikin ja kukistin pomon toisella yrittämällä. Sitten sekoilin ympäriinsä ja keräsin tavaroita itsemurhasyöksyillen ("ei toi lohikäärme varmaan huomaa, jos mä vaan ihan hiljaa hiippailen hakemaan sen kamat...") ja harjoittelin parryamista (poikaystävä: "ei ehkä kannattais harjotella sillon, kun sulla on enää milli helaa jäljellä"). Tapoin myös vahingossa kauppiaan ja sain häneltä epicciä ja pahan omatunnon. Sekoilu jatkuu tänään, sillä olen taas ihan myyty. Mahtava peli!

Olemme todenneet, että split farming on tehokkain taktiikka.

Hirveästä padisäädöstä onkin sitten luontevaa siirtyä Monacon pariin, sillä tämän pelin kanssa tuli väännettyä kanssa varmaan pari tuntia ennen kuin pääsimme pelaamaan. Halusimme nimittäin pelata local co-oppina, mutta Monacopa ei halunnut meidän niin tekevän, vaan itsepintaisesti kieltäytyi tunnistamasta padia. Parin ragequitin, ohjelmien latailun ja padien vaihtelemisen jälkeen lopulta saimme homman kuitenkin toimimaan, ja kyllähän se kannatti. Yhteistyöpeleissä on sitä jotakin. Monacossa pelataan läpi erilaisia kenttiä, joissa varastetaan rahaa, suoritetaan jonkinlainen tehtävä (esim. ryöstetään pankki tai vapautetaan uusi rikolliskaveri) ja paetaan paikalta. Pelattavia hahmoja on paljon. Omia suosikkejani ovat tällä hetkellä cleaner, joka voi hiippaillessaan pistää vartijoilta vintin pimeäksi, sekä mole, joka voi hakata seiniä nurin ja luoda kenttään uusia reittejä. Kentistä löytyy erilaisia apuvälineitä, kuten savupommeja, aseita ja valepukuja, joten erilaisia lähestymistapoja ongelmaan riittää. Emme ole vielä ehtineet pelata kovin paljon, mutta tähän asti Monaco on ollut hauska peli.

Nyt lienee pakko katsella vähän koulujuttuja, mutta sen jälkeen on edessä paluu Dark Soulsin maailmaan. Jäin jumiin isoon miekkamieheen, joka vartioi ihan varmasti jotain hienoa. Hänen kanssaan ei olisi pakko sotia, mutta itse ryntään hänen miekkansa epicinkiilto silmissä niin monta kertaa, kuin tarvitsee.