The Wolf Among Us

Ison pahan suden ja kumppaneiden seikkailut saivat neljännen osansa, joka piti tietysti päästä heti ahmaisemaan kuin kolme pientä porsasta. Tiesin, että seuraavat puolitoista tuntia olisin henkisesti täysin Fabletownissa, joten odotin innosta huolimatta kärsivällisesti, että olin yksin kotona ja saisin immersoitua rauhassa. Loppuun päästyäni ihmeekseni huomasin, etten taida olla kirjoittanut blogiini tästä pelistä aiemmin yhtään mitään. Karmea vääryys, joka korjataan nyt heti.

Sheriffiä ei paljon naurata.

On todella jännittävä idea laittaa lapsuuden satumaailmojen hahmot tosielämän New Yorkiin köyhyyteen ja kurjuuteen. Yksi kolmesta pienestä porsaasta vetää tupakkaa ja viinaa minkä ehtii, pieni merenneito työskentelee bordellissa ja kaunottaren ja hirviön avioliitto rakoilee. Hahmot on tehty uskottavasti ja dialogi kirjoitettu huolella, kuten Telltalelta sopii odottaakin. Ainoa harmini on ollut tuttujen hahmojen puute, sillä monet hahmoista ovat jenkkiläisistä tai brittiläisistä tarinoista tai lastenloruista, joista en ole koskaan kuullutkaan. Peli onkin keskeytynyt vaikka kuinka monta kertaa googlaamiseen.

Minun Bigbyni ei turhia pehmoile.

Onneksi päähenkilö on Walking Deadin tapaan todella onnistunut. Iso paha susi, tuttavallisemmin Bigby, on täydellinen sekoitus älyttömän siistiä kovista ja halua auttaa kaikkia. Bigby on Fabletownin sheriffi, ja pelissä irtoilee päitä siihen malliin, että töitä kyllä riittää. Ikävä kyllä läheskään kaikki asukkaat eivät osaa arvostaa Bigbyn työtapoja, mistä seuraa paljon kiistelyä. Tarina etenee toki raiteillaan, mutta pelaaja saa vaikuttaa Bigbyyn henkilönä melko paljon. Päätökset koskevat lähinnä sitä, yrittääkö puhua ihmisille vai pieksääkö tiedon näistä ulos, tai tappaako pahiksen vai jättääkö tämän eloon. Minun pelaamanani Bigby mättää kaikkia turpaan mennen tullen, mistä pelin naispääosa Lumikki ei ole ihan hirveän innoissaan.

Aina ei mene putkeen isolla pahalla sudellakaan.

The Wolf Among Us on pelinä aivan omaa luokkaansa (Walking Deadien kanssa), ja antaisin tälle aivan heittämällä täydet pisteet, jos olisin joku peliarvostelija (ehkä ihan hyvä, etten ole, sillä käyttäisin varmaan kaikissa peleissä lähinnä asteikkoa 90-100). Tarina ja henkilöt ovat äärettömän mielenkiintoisia, keskusteluvalintojen tekeminen aikarajojen puitteissa jotenkin hirveän palkitsevaa ja immersio niin voimakas, ettei sen suhteen voi muista peleistä puhua edes samalla viikolla. Jään hirveällä jännityksellä odottamaan seuraavaa osaa, joka ikävä kyllä onkin jo viimeinen. Jossain arvostelussa kirjoittaja väitti, että arvaa jo kaiken, mitä tapahtuu. Minulla ei kyllä rehellisesti sanottuna ole aavistustakaan, mutta luotan täysin siihen, että kaikki irtonaiset langanpätkät solmitaan. Ja olisihan se nyt ihan tylsää, jos tietäisi jo ennakkoon, mitä tapahtuu.