Monkey Island -villitys on tullut tiensä päähän! Pelasin tänään sarjan ikään kuin viidennen pelin, Telltalen tekemän Tales of Monkey Islandin, loppuun. Sekä Monkey Island -sarjan että Telltalen fanitus nousi tämän myötä aivan uusiin sfääreihin! Aloittaessani peliä ajattelin, ettei se vain voi olla hyvä: ei siihen vain mitenkään ole mahdollista saada samaa uskomatonta tunnelmaa, joka sarjan ensimmäisissä osissa oli! Riemukseni olin väärässä.
 |
| Nauroin tälle varmaan vartin. |
Pelistä näkee, että se on tehty rakkaudella. Viittauksia aiempiin osiin on todella paljon, ja kaikki parhaat henkilöt ovat taas mukana. Erityisesti tykkäsin siitä, että Voodoo Lady (en muista hänen nimeään, hehehe) saa tässä pelissä aiempaa paljon suuremman roolin. Vitsit pysyvät aika samalla linjalla kuin LucasArtsin peleissä, eli ovat sopiva sekoitus oikeasti hauskaa ja tyhmänhauskaa, ja uppoavat hölmöön huumorintajuuni kuin evil undead ghost zombie pirate LeChuckin miekka kaikkiin häntä vastustaviin. Ääninäyttely on hyvää kautta linjan. Erityisesti Guybrushin ääninäyttelijä, joka on sama kuin kolmosessa, tekee erinomaista työtä. Pulmat ovat aika loogisia ja siksi helpohkoja, mutta välillä sai kyllä pohdiskella ja oivaltaa, ja ainakin peli kulki sujuvasti eteenpäin.
 |
| Oi Winslow ♥ |
Joukkoon liittyy myös uusia hahmoja, joista kyllä näkee, että Telltalella osataan mieleenpainuvien hahmojen luonti. Erityismaininnan ansaitsevat ainakin Winslow, joka auttaa Guybrushia läpi koko pelin ja rakastaa karttoja, Morgan, joka saattaa pyytää idoliaan Guybrushia antamaan nimmarin ja hetken kuluttua kumauttaa tämän tajuttomaksi, ja Bugeye, joka on ensinnäkin aivan älyttömän siistin näköinen hahmo, ja toisekseen ihan eeppinen kovis (vai onko?) Pelissä on lisäksi todella paljon juonenkäänteitä Telltalelle tyypilliseen tapaan, mutta selvästi poiketen LucasArtsin Monkey Islandeista. Juoni oli minusta todella hieno. Hahmoista oli jopa onnistuttu tekemään sellaisia, että heihin todella kiintyi. Ainakin kolmessa eri kohdassa silmäni oikeasti kyyneltyivät! En olisi uskonut, että näin hauska peli voisi vaikuttaa tunteisiin myös näin. Aivan ihanaa!
 |
| Tällä kertaa ei (paljoa) miekkailla eikä kungfuilla apinoiden kanssa, vaan irvistellään! |
Peli saattaa aiheuttaa kummallisia keskusteluja, kuten esimerkiksi tämän:
- Mitä sä teet?
- Laitan halvaantuneen kissan ruokaan rautahippusia, jotta voin oikeusistunnossa vetää esiin elektromagneettisen apinan ja liikuttaa sen avulla kissaa!
Ja kaiken lisäksi peli saa aikaan sen, että kyseinen lause tuntuu ihan normaalilta, arkipäiväiseltä lauseelta.
Hyvästi, Monkey Island, hyvästi, Guybrush! Kaipaan teitä jo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti