Bastion

Indiepelien nousu on kyllä parasta, mitä pelialalla on tapahtunut aikoihin. Vastaan tulee yllättävän usein helmiä, joista suorastaan hehkuu aitous. Pelejä, joista näkee, että ne on tehty sydämestä. Bastion on sellaisten pelien parhaimmistoa, eikä se ole ihan vähän sanottu.

Lie down. Try not to cry. Cry a lot.

Bastionin maailma on hyvin kaunis ja aivan omanlaisensa. Kidin juostessa eteenpäin lattiat ja esineet nousevat tyhjyydestä hänen eteensä. Tässä on omat kikkansa, sillä usein tiedät vain kokeilemalla, mihin suuntaan pääsee ja mihin ei. Ainakin minussa tämä aiheutti kenttien jokaisen nurkan tutkimisen salaisten reittien ja esineiden toivossa, ja uteliaisuuteni usein palkittiin. Muuten kentät ovat suoraviivaisia, ja ainoina varsinaisina etenemisen esteinä ovat viholliset (ja oho-hups-tipahdin-taas-kentän-laidalta-alas -tilanteet). Taisteluita tulee eteen tasaiseen tahtiin, ja ne on rytmitetty erinomaisesti, sillä kertaakaan niihin ei ehdi kyllästyä. Silti haastetta on riittävästi, sillä pelaaja voi itse lisätä ja vähentää haastetta antamalla vihollisille etuja saadakseen itse enemmän ekspaa ja valuuttaa. Idea toimii todella hyvin. Taisteluista todella nauttii, sillä viholliset ovat vaihtelevia ja jokaisella on oma jujunsa, ja erilaisia aseita ja niiden yhdistelmiä on paljon.

Kuinka paljon voi rakastaa kertojaa? Bastion vastaa: ihan kauheasti.

Ehdottomasti parasta Bastionissa on kuitenkin äänimaailma. Se on aivan omassa luokassaan, eikä siitä voi edes puhua samana päivänä muiden pelien äänien kanssa (no vähän saa liioitella, kun on juuri pelannut pelin läpi ja on ihan tunnekuohuissa). Ensinnäkin pelissä on aivan ihanat musiikit, kuunnelkaapa vaikka tätä aivan täydellistä biisiä tai tätä herranjumala että tämän pelin säveltäjä on lahjakas. Oho, pysähdyin yli puoleksi tunniksi kuuntelemaan soundtrackia... jospa jatkaisin nyt kirjoittamista. Kaikkein paras juttu Bastionissa on silti kertoja. Pelaajan toimia ja maailmaa kommentoi koko ajan kertoja, jolle kirjoitettu teksti on aivan timanttista, ja jolla kaiken lisäksi on maailman upein ääni. Juuri kertoja tekee Bastionista Bastionin. En osaa sitä enempää sanoin kuvailla, se pitää itse kokea.

Hahmoja pelissä on vähän, mutta he ovat sitäkin ikimuistoisempia.

Kaiken tämän lisäksi Bastionissa on aivan uskomattoman kaunis ja monisyinen tarina, joka pitää otteensa sydämestäsi aivan loppuun saakka. Joo joo, meni taas ihan överiksi tämä kehuminen, mutta kehuisin vieläkin enemmän, jos vain keksisin lisää ylistyssanoja!

TL;DR: Pelaa tämä.