Guild Wars 2

Joskus viime elokuun tienoilla kaverini ehdotti, että kokeilisimme viikonloppuna Guild Wars 2:sta, koska sitä sai kokeilla ilmaiseksi pari päivää. En innostunut ajatuksesta. En ollut juuri pelannut mörppejä: ainoat kokemukseni ovat Guild Wars, jota pelasin 14-vuotiaana veljeni kanssa, enkä nykyään muista siitä enää kauheasti mitään, sekä Neverwinter, jota pelasin parin kaverin kanssa joskus viime vuonna vähän aikaa, mutta kyllästyin melko nopeasti. Mörpeistä minulla oli sellainen kuva, että 13-vuotiaat pojat trollaavat ympäriinsä ja kirjoittavat kilpaa mahdollisimman törkeitä viestejä chattiin. No, siinä en ollut täysin väärässä - nykyään tiedän, että yllättävän moni noista huonokäytöksisistä ihmisistä on reilusti täysi-ikäinen, ja se järkyttää minua (kiitos tästä kuuluu Dota 2:lle, että cyka blyat vaan kaikille raivopäille tasapuolisesti).

No, päätin kuitenkin kaverini mieliksi kokeilla GW2:sta. Ei mennyt kauan, kun olin täysin hurahtanut. Ostin pelin samana viikonloppuna, ja monta kuukautta siitä eteenpäin en pelannut yhtään mitään muuta. GW2 on erittäin hyvä peli. Mainini on asura necromancer, kuten kuvasta näkyy. Oli ihanaa, kun hahmot saivat olla asuroita ja sylvareita ja charreja, eikä aina niitä iänikuisia elffejä ja dwarffeja. Rotujen takana on myös kiehtovaa lorea. Kahdeksasta eri class-vaihtoehdosta oli vaikea valita, mutta enpä silloin vielä tiennyt, että jaksaisin pelata viisi eri hahmoa maksimitasolle. Necromancer oli nappivalinta. Päädyin nopeasti täyteen condition-buildiin, jolla sain light armoreista huolimatta hyvin kestävän hahmon, joka teki kuitenkin paljon damagea.

Toisena hahmona tein engineerin, koska luin paljon GW2:n foorumeita, ja siellä jauhettiin silloin paljon insinöörien pelaamisen vaikeudesta. Pakkohan sitä oli kokeilla. Tykkään GW2:ssa erityisesti siitä, että eri classien pelaaminen oikeasti on erilaista. Lisäksi eri roduilla on erilaiset tarinat, ja on ihan todella erilaista yrittää selviytyä jumping puzzleista valtavalla charrilla kuin minikokoisella asuralla. Kummasti teinkin ne kaikki mainillani. PvP:ssäkin kaikki pelaavat mahdollisimman pikkuisilla hahmoilla (käytännössä asurat ja human femalet), jotta olisi mahdollisimman vaikea osua. Vähän typerää, mutta toisaalta olisi vielä typerämpää, jos kaikista hahmoista tehtäisiin samankokoisia. Asura ja norn voisivat olla aika mielenkiintoiset vierekkäin silloin. Kissulin build sisältää vähän sitä sun tätä, mukaan lukien condition damagea, condien muuntamista booneiksi ja raakaa voimaa liekinheittimellä. Ihan hyvin se on kuitenkin toiminut.

Kolmas hahmoni on ranger, koska menetin hermoni siihen, että joka puolella oli söpöjä juveniileja eläimiä, joita ei muilla classeilla voinut kesyttää. Hallanvaaralla on kaksi uskollista lemmikkiä: karhu nimeltä Galactic President ja ilves nimeltä Superstar McAwesome. Rangerilla oli hauska pelata, tosin luolissa sai aikamoisen hässäkän aikaiseksi, jos päästi galaksin presidentin hetkeksikin silmistään. Jotenkin päädyin tämänkin hahmon kohdalla condibuildiin, Hallanvaara & kumppanit nimittäin tekevät huomattavan määrän bleediä.

Seuraavaksi tein warriorin, joka osoittautui virheeksi. Verenmaku suussa levelasin kuitenkin kasikymppiin, koska kyseessä oli kuitenkin Kovis the Pupu. Warrior on varmaan pelatuin class GW2:ssa, mutta minusta se oli vain ihan uskomattoman tylsä. Mätetään vain menemään. Oli muuten ihan huomattavan vaikeaa löytää ihmisnaiselle armorit, jotka eivät ole ihan naurettavan paljastavat. Ikuinen ärsytyksenaihe kaikissa peleissä.

Sitten tein elementalistin ja tajusin, että kaikki muu oli ollut turhaa. Elementalist on ihan heittämällä hauskin class pelata. Condinecro tulee hyvänä kakkosena. Elellä on vain niin paljon tekemistä, skillejä ja conjureaseita löytyy vaikka millä mitalla. Pystyt tekemään kovaa damagea, mutta toisaalta leviät, kun joku hipaisee pikkuvarvastasi. Koko ajan on vain niin hauskaa ja jännittävää! Paitsi kun makaat kuolleena ja kirjoitat viiden sekunnin välein partychattiin "rez plz". Olen nyt ollut vähän yli kuukauden kuivilla GW2:sta, mutta aion palata, jos peliin tulee uutta, kiinnostavaa sisältöä. Tämän vuoden puolella tulleet patchit (kaksi world bossia ja uusi WvW-mappi) eivät ole juuri innostaneet. Mutta jos vielä palaan, ehdottomasti pelaan elellä. Ja necrolla, koska en voi hyljätä lempparihahmoani.

Elen jälkeen kokeilin vielä thieffiä, mutta hyydyin hyvin nopeasti. Class ei tuntunut erityisen kiinnostavalta, mutta isoin syy hyytymiseen oli se, että olin pelannut lähes kaikki pelin alueet jo viidesti. Ei siis ihme, että väsähdin. Arnorn on kuitenkin kaunis hahmo, joten hänkin ansaitsi saada kuvansa blogiin. Guardian ja mesmer minulla ovat kokonaan kokeilematta, ja taitavat jäädäkin. Tuntuu, että olen pelannut puhki kaiken pelin sisällön. Kaikki PvE:n alueet, luolat ja fraktaalit on koluttu moneen kertaan, PvP:hen kyllästyin muutaman kymmenen tunnin jälkeen, olen löytänyt mukavan killan ja sieltä hyviä tyyppejä, kaikilla hahmoillani on vähintään exotic-armorit (paitsi, yllättäen, Arnornilla). Ja vannoin WvW Season 1:n lopussa, etten enää koskaan ikinä milloinkaan pelaa WvW:tä. Enkä varmasti pelaa, kiitos sen järjettömän achigrindaamisen, koska pakko oli saada se mini dolyak. Jota ei sitten voinut edes läpsiä.

Tässä on nyt se kuuluisa dolyak. On se kyllä söpö! Silti haluaisin läpsäistä sitä.

Kaiken kaikkiaan suhtautumiseni mörppeihin on muuttunut. On siellä ihan mukaviakin tyyppejä! On myös täysin mahdollista voicechattailla, vaikka on tyttö. Harva oikeasti alkaa heittää mitään typerää läppää. Se oli huojentavaa todeta, koska hauskojen ihmisten kanssa on hauska jutella. Summa summarum, GW2 on erinomainen peli. Jos siihen tulee kiltahalleja, ryntään takaisin saman tien.