Olen pitkään miettinyt, että pitäisi kirjoitella ylös ajatuksia pelaamisesta, mutta olen laiska. Nyt iski yhtäkkiä himo kirjoittaa, joten hirveän tunnuksien ja salasanojen muistelusession jälkeen olen nyt tässä. Katsotaanpa siis.
Kun viimeksi ajat sitten kirjoitin, oli näköjään peluussa Fallout New Vegas. Se on aika lailla kaluttu puhtaaksi jo ajat sitten. Yksi lisäri taisi jäädä pelaamatta, kun jokin muu peli varmaan vei mennessään. Aivan huikea peli. Vahvuuksia tuossa olivat eläväinen maailma ja huumori, kun taas Fallout 3:ssa rakastan synkkää ja yksinäistä tunnelmaa. Täydentävät kivasti toisiaan.
Mitähän olen tuon jälkeen pelannut? Guild Wars 2:ssa on tainnut tulla täyteen sellaiset 650 tuntia. Minulla on viisi lvl 80 -hahmoa (järjestyksessä necromancer, engineer, ranger, warrior ja elementalist), joilla on kaikilla vähintään exotic -gearit. Lisäksi minulla on lvl 20 -thief, jonka kanssa levelaaminen alkoi tuntua jo melkoisen puuduttavalta (ihme, että vasta kuudennen hahmon kohdalla - lienen hullu). Guardian ja mesmer ovat jääneet täysin vaille kokeilemista. Kaikki pelin sisältö on aika lailla käyty läpi. Uusien patchien juttuja käyn aina välillä vilkaisemassa, mutta aika isoja uudistuksia saavat tehdä, että vielä innostun enemmän pelaamaan. Yli puolituhatta pelituntia kertonevat, mitä mieltä GW2:sta olen.
Sain joulukuussa uuden tietokoneen, joka on aivan älytön tykki. En voisi olla tyytyväisempi. Koneen mukana tuli kolme peliä, joista Assassin's Creed IV: Black Flag lähti peluuseen saman tien. En ole pelannut sarjan aiempia pelejä (joojoo ehdottomasti pitäisi ja nönnönnöö), mutta tämän kokemuksen jälkeen ehdottomasti aion. Tykkäsin pelistä todella paljon. Peliä on kehuttu pääasiassa meritaistelujen, merirosvouksen ja keräilyesineiden etsimisen takia, mutta minusta ne juuri olivat pelin tylsimmät kohdat, ja ehdottomasti tykkäsin eniten tarinasta ja henkilöistä. Laivataistelut kävivät nopeasti todella pitkäveteisiksi. Päätin aluksi kerätä kaikki mahdolliset keräilytavarat, mutta n. 10 tunnin jälkeen oli pakko antaa periksi. Niitä on ihan järjettömän paljon, eikä niistä edes saa kummoisempia hyötyjä. Tarinan lopussa tuli itku. Ah, Edward Kenway!
Sitten taisin pelailla Baldur's Gate: Enhanced Editionin loppuun. Kaiken kaikkiaan tuohon peliin taisin saada kulumaan yli 40 tuntia. Se oli aivan mahtava! Tarinat ja hahmot tuntuivat niin eläviltä, grafiikoista ja ääninäyttelyistä viis. Taisteluissa sai kyllä välillä repiä harmaita hiuksia päästään, ennen kuin keksi pari kikkaa. Pitää pelata myös tuo Baldur's Gate 2:n enhanced edition, kunhan joskus kerkiän. Niin paljon pelejä, niin vähän aikaa.
Palturin porteilta loikkasin suoraan Rapturen syövereihin. Ensimmäinen Bioshock oli ollut minulla kesken iät ja ajat, koska pelkäsin sitä niin jumalattomasti. Päätin jo intron aikana, etten varmasti pelaa tätä peliä, ja pelatessani tein saman päätöksen n. 5 minuutin välein. Poikaystäväni sai varmaan sydänhalvauksen useampaan otteeseen, kun yhtäkkiä pomppasin pystyyn ja aloin kiljua tietokoneelleni vertahyytävästi. Vähitellen totuin ja pelasin loppuun. Onneksi pelasin, sillä juoni oli aivan uskomaton. Lopun juoksenteluissa meinasi tosin hajota pää. Mene hakemaan tavara, oho se ei ollutkaan täällä, mene hakemaan se muualta, noniin sait sen mutta haepas vielä toinen, oho pitääkin hakea vielä sitä, tätä ja tuota... Big daddyjen näkeminen aiheutti loppuun asti välittömän escin painamisen ja itsensä kokoamisen uikuttamalla, ennen kuin crossbow alkoi soida. Ehdottomasti aion pelata myös sarjan seuraavat pelit, kunhan vain jostakin saan revittyä rohkeuden niihin...
Jostain superalesta tuli ostettua Game Dev Tycoon, jota pelailin jonkin aikaa. Ihan hauskahan se oli, mutta ei sitä kovin pitkään jaksanut. Ehkä vielä joku päivä pelaan sen loppuun (tai konkurssiin).
Sitten iski adventurehimo. Ensin pelasin Walking Dead Season 2:n ensimmäisen episodin. Se oli parempi kuin odotin. Rakastan ensimmäistä tuotantokautta syvästi, ja pelkäsin kakkosen floppaavan, koska siinä pelataan lapsella, mikä tuntuu omituiselta. Tuntuihan se vähän, mutta toimi kuitenkin yllättävän hyvin. Ja on niin helppo samaistua Clementineen - voi Lee, kuinka sinua kaipaammekaan... Sitten pelasin Broken Agen ensimmäisen episodin. Olisin kaivannut sille enemmän pituutta, enemmän oikeaa ympäriinsä seikkailua ja paljon enemmän puzzleja. Nyt tunsin itseni lähinnä sivustaseuraajaksi. Tarina on kuitenkin tuossa pelissä niin huikea, ettei se liiemmin haitannut. Odotan toista episodia innolla ja toivon, että se olisi pidempi. Lopulta sorruin ostamaan myös Wolf Among Usin, joka oli niin järkyttävän hyvä, että tärisin pari päivää vieroitusoireissa. Aah, Bigby!
Ja sitten teki mieli fantasiaa, joten ostin alesta Kingdoms of Amalur: Reckoningin. Se on VALTAVA. Siis ei herranjumala miten iso peli se on. Olen nyt pelannut 30 tuntia, enkä ole päässyt vielä juuri mihinkään. Questeja ja alueita on vaikka lampaat söis. Amalur ei ole pelinä millään tapaa omaperäinen eikä eeppinen, mutta mukavaa puuhastelua kauniissa fantasiamaailmassa. Ei kaiken aina tarvitse olla niin superüberhuikeaa, että se olisi viihdyttävää. Saa nähdä, pääsenkö ikinä loppuun. Minulla on nimittäin pakkomielle tehdä joka ikinen quest. Tuo peli koituu luultavasti vielä kohtalokseni.
Kokeilimme poikaystäväni kanssa jossain välissä myös Path of Exileä, mutta kyllästyimme jonkin ajan päästä. Pelasin Diablo 3:sta yli 300 tuntia. Path of Exilessä moni asia oli tehty hyvin ja paremmin, mutta siitä tuntui puuttuvan sielu. Kaikki viholliset tuntuivat yhdeltä ja samalta, kaikki hahmoluokatkin alkoivat jossain vaiheessa tuntua yksiltä ja samoilta. Ympäristöt toistivat itseään. Hyydyin.
Olen pelaillut myös Hearthstonen betaa aika paljon. Tykkään kortti- ja lautapeleistä, joten tuo kyllä kutkuttelee makuhermoja. Eniten tykkään tällä hetkellä ehkä hunterista kaikkine beasteineen ja secretteineen. On mukavan kasuaalia pelata muita vastustajia vastaan, kun kukaan ei voi kirjoitella minulle törkeyksiä. Ja pelissä on kyllä mahtavat äänet ja grafiikat. Korttien keräily on aina kivaa.
Ai niin, pelasimme yhtenä perjantai-iltana co-oppina Octodad: The Dadliest Catchin. Meinasimme kuolla nauruun. Siinä todella yhteistyökyvyt punnittiin. Mahtavaa, että joku haluaa tehdä noin hillittömän hauskan ja älyvapaan pelin. Jossa oli kuitenkin kaunis (joskin lopussa hieman pelottava) rakkaustarina.
Sitten jossain kohtaa sorruimme pitkäaikaseen haaveeseemme ja ostimme Nintendo 3DS XL:n Zelda: Link Between Worlds -limited editionina. Se on niiiiiin kaunis! Sillä olen pelannut toki tuota Zeldaa, joka on todella hyvä, mutta vielä minulla aivan kesken, sekä Animal Crossing: New Leafia. En ole ikinä ennen pelannut Animal Crossingeja, mutta netissä törmättyäni juttuihin tuosta pelistä oli vain pakko saada se. Se on ihanan söpö ja kasuaali. Kun väsyttää, eikä jaksa pelata mitään älyllistä, menen sohvalle makaamaan ja kalastan, keräilen ötököitä ja juttelen kyläläisilleni. Olkoon lapsellista, mutta kun se on niin ihanaa. Sunnuntaina tilasin Pokemon X:n, koska aah pokemonpelit. En malta odottaa. Lapsellisuus kunniaan.
Viime viikonloppuna pääsimme poikaystäväni ja kaverini kanssa kaikki Elder Scrolls Onlinen betaan. Jännitti ihan sairaasti. Ostimme jääkaapin täyteen pikaruokaa ja litratolkulla limua ja kahvia. Sitten vain pelattiin. Tosin serverit tökkivät välillä aika pahasti. Menimme lauantaina nukkumaan klo 22, jotta jaksoimme herätä sunnuntaina pelaamaan klo 7, koska serverit eivät toimineet ollenkaan lauantai-iltana. Mitäpä sitä ei TES:ien eteen tekisi. Odotin ESO:lta todella paljon, ja olin kuin olinkin positiivisesti yllättynyt. Se oli ihana! Questit olivat mielenkiintoisia ja hahmot niin kauniita. Maailma oli aivan upea. Pelasin pactissa, joten pääsin näkemään vain Skyrimiä (yök tylsää, äkkiä pois) ja Morrowindia (aah ihanaa upeaa parasta!). Combat tuntui tutulta ja luontevalta. Ennakkotilaus (imperial edition) on tehty samana päivänä, kun ennakkotilausmahdollisuus tuli. Nyt vain odotellaan.
Ah, ja jossain vaiheessa huomasin, että olen joskus tyyliin viime kesänä ostanut alennuksista DmC: Devil May Cryn, joten pelasin senkin. En ole ikinä ennen pelannut tuota sarjaa. Mutta tuo oli aivan huippu! Kun ensimmäisen taistelun musiikit lähtivät soimaan, olin myyty. Taistelu oli todella hauskaa, maailma hieno ja vaihteleva. Tykkäsin hahmoista todella paljon, ehdottomasti eniten itse Dantesta. Sarjan faneilla on ilmeisesti ollut vaikeuksia hyväksyä hänen eroavuuksiaan aiempiin peleihin, mutta minusta Dante oli aivan eeppinen hahmo. Cutsceneissä nauroin ihan liikaa hänen kommenteilleen.
Aargh en jaksa enää kirjoittaa. Josko päivittäisin jatkossa useammin, niin voisi jaaritella yhdestä aiheesta pidempään.
Tällä hetkellä peluussa ovat:
- Kingdoms of Amalur: Reckoning
- Bully: Scholarship Edition
- Final Fantasy VI (tämä tosin aivan lopussa)
- Legend of Zelda: Link Between Worlds
- Animal Crossing: New Leaf
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti