Gone Home

Nappasin tämän jostakin satunnaisesta alesta, koska Pelit-lehden arvostelu ylisti sitä niin kovasti. Pelaan paljon indiepelejä, ja tykkään erityisesti hyviä tarinoita kertovista peleistä. Ja tutkimisesta. Gone Home tarjoaa kiinnostavan, tunteidentäyteisen tarinan ja paljon ympäristön tutkimista. Kirjoitan tätä juuri pelin läpäistyäni, ja olen niin syvästi vaikuttunut, että sydänalaa pakottaa yhä.

En halua jakaa kuvia, jotka spoilaisivat mitään hienoa, koska Gone Home on enemmän elämys kuin peli. Olet Katie, joka saapuu pitkästä reissusta uuteen kotiin, jonne perhe on sillä aikaa muuttanut. Kotona ei olekaan ketään. Etsit siis vara-avaimen, kävelet sisään ja pengot kaikkien perheenjäsenten henkilökohtaisimmatkin tavarat, kuten kuka tahansa tekisi. En alkuun meinannut päästä koko taloon, koska pelotti niin julmetusti. Peli näyttää ja tuntuu, ainakin alkuun, aivan kauhupeliltä. Googlattuani, että Gone Home ei ole kauhupeli, uskalsin lopulta vähän vähentää nössöilyä ja mennä sisään. Tosin koko pelin ajan sykkeeni oli vähintään sata, ja aina uuteen huoneeseen astuessani ryntäsin heti ensimmäisenä valokatkaisijalle. Nössö mikä nössö.

Tämä ei ole kauhupeli tämä ei ole oh god kohta zombi hyppää kimppuuni tämä ei ole kauhupeliii

Gone Homen tarina vetää mukaansa. Pelasin pelin yhdeltä istumalta läpi, ja siihen meni vain reilu kaksi tuntia. En tosin olisi voinut lopettaa kesken, vaikka peli olisi ollut pidempikin. Minun oli vain pakko saada tietää, mitä on tapahtunut. Ja lopulta sainkin. Loppua kohti tunnelma kiristyi (ainakin minun pääni sisällä) niin tiiviiksi, että haukoin henkeä pystyäkseni menemään eteenpäin. Jos se ei ole hyvän pelin merkki, niin ei sitten mikään.

Mielestäni erittäin hyvä syy!

Pelin hahmoista oikeasti välittää. Etenkin Samista. Samastuin Samiin niin syvästi, että melkein itkin välillä. Sam ja teini-ikäinen minä olisimme olleet niin hyviä kavereita! Onnistuneiden hahmojen ja tarinan ohella Gone Homen vahvuus on ihmisluonnon luontaisen uteliaisuuden tyydyttäminen. On hirveän kivaa penkoa ihmisten tavaroita! Gone Home kannattaa ehdottomasti pelata rauhassa ja kerralla. Pelätä ei tarvitse. Paitsi jos on yhtä nössö kuin minä, sillä meinasin saada sydänhalvauksen ainakin viidesti, vaikkei pelissä ole mitään kummempia säikäytyskohtia. Jätän kauhupelit syrjään jatkossakin.